Aina parin-kolmen kuukauden välein, kun Kouvolassa sijaitsevan liikkeemme hyllyille on alkanut tulla tyhjää tilaa ja "ostoslistaan" tarpeeksi asiakkaiden toivomuksia, alan etsiä lentolippua Marokkoon. Yleensä etsin lennon Marrakechiin, koska siellä ovat useimpien sopimusvalmistajiemme toimipisteet. Lento Helsinki-Vantaalta Marrakechin Menara -lentoasemalle kestää yleensä välilaskuineen 7 - 12 tuntia. Tämänkertainen lento laskeutui kentälle vasta vähän ennen puoltayötä ja siitä meni vielä reilu tunti ennen kuin pääsin kotitalolleni. Seuraava päivä Marrakechissa meneekin lepäämiseen ja tuttujen tapaamisiin.

(kuvia klikkaamalla saat ne suuremmiksi)

Ensimmäisenä iltana suunnittelen missä järjestyksessa seuraavina päivinä kierrän valmistajia ja kauppiaita. Ostamme lähes kaikki tuotteet suoraan valmistajilta, joitain tuotteita pienistä erikoisliikkeistä,mutta isoja tukkuliikkeitä emme käytä ollenkaan. Näin saamme sitä mitä haluamme, ja koska olemme pienille valmistajille iso asiakas niin heillä on hyvä syy tehdä meille hyvää laatua ja näin saamme myös helpommin tilattua asiakkaiden erikoistoivomusten mukaisia tuotteita. Ja tärkeää on myös se, että maksun työstä saa juuri hän, kuka tekee työn, eikä joku liike joka vain välittää tavaraa eteenpäin. Ja hintakin on edullisempi kun yksi välikäsi on pois välistä.

Heti "ostosmatkan" alussa yritän aina käydä niiden valmistajien luona, joiden tuotteiden valmistus kestää kauan. Soitan yleensä jo Suomesta joillekin valmistajille ja kerron mitä tulen ostamaan, joten osa töistä on jo aloitettu. Esimerkiksi matoista annamme tilauksen tekijälle heti kun asiakas on tehnyt tilauksen.

Kannamme taksiin tilaamani pouffit, tosin kaikki eivät ole vielä valmiita, mutta ehdin hakea loput seuraavalla viikolla. Matkaamme takaisin Marrakechiin vanhaan kotitalooni, joka toimii sopivasti ”tukikohtana” hankintamatkalla; siellä veljeni auttaa minua pakkaamaan kaikki tavarat. Pyydän kuljettajaa vielä viemään minut medinaan, Marrakechin historialliseen keskustaan. Kun olen maksamassa taksia ja kysyn mitä odotus Abdulin luona maksoi, kuljettaja sanoo että ”meidän berbereiden kesken odotus ei maksa mitään”. Annan hänelle kuitenkin vähän ylimääräistä, se kuuluu asiaan. Berberit ovat Pohjois-Afrikan alkuperäinkansaa, ja he tuntevat edelleen vahvaa yhteishenkeä keskenään.

Medinassa on myös nahkatossujemme valmistajan työpaja ja myymälä, suunnistan seuraavaksi hänen luokseen. Lämpötila, tai paremminkin kuumuus, on alkukesäksi korkea, yli 40 astetta varjossa, joten kävellessäni yritän etsiä varjoisia kujia. Niitä on onneksi vanhassa sokkeloisessa medinassa paljon. Hamidilla on pienessä myymälätilassaan ilmastointilaite, mutta työpajan puoli,missä hän tekee nahkatyöt, luottaa avattavaan ikkunaan. Se ei tässä kuumuudessa paljon auta… Hamid sanookin tekevänsä nahkatyöt yleensä aamuisin ja iltaisin, kun on hieman viileämpää. Pehmeän makea minttutee antaa energiaa kuumuuteen, joten löydän taas teelasin kädestäni. Kyselemme toisiltamme kuulumiset, juttelemme hetken, Hamid valittelee nahan hinnan nousua Marokossa. Hänen teini-ikäinen poikansa tulee käymään ja lähtee viemään kaksi laatikollista nahkatossuja bussi-asemalle, josta ne lähtevät Rabatiin eräälle kenkäkauppiaalle. Hamid tekee tossuja monelle marokkolaiselle kauppiaalle, mutta muistuttaa että hän ei myy turistialueen kauppiaille ollenkaan, koska he maksavat tossuista niin vähän että niihin ei voi käyttää hyvälaatuista nahkaa. Ranskassakin on kaksi liikettä, jotka ostavat häneltä nahkatossuja ja Suomessa yksi: La Vie de Marrakech.

On päivän kuumin hetki ja monet valmistajat ja kauppiaat ovat sulkeneet ovensa pariksi tunniksi. Etsin pienen ruokapaikan, syön herkullisen kasvis-taginen, näin kuumassa ei jaksa ajatellakaan mitään liharuokaa. Istun ravintolassa aika kauan, kerään voimia loppupäivän kuumuuteen.

Meillä on sopimusvalmistajina useita metalliseppiä, jotka ovat erikoistuneet eri tuotteisiin. Safeq on erikoistunut peilien valmistamiseen, hän tekee kauniita kehyksiä valuraudasta ja pronssista. Hänen työpajansa sijaitsee lähellä Marrakechin keskustaa, joten se on seuraavana ohjelmassani. Tilaan häneltä kaksi peiliä, josta toiseen asiakkaamme on suunnitellut kauniin, melko monimutkaisesti kuvioidun kehyksen: hän on piirtänyt siitä kuvan, jonka annan Safeqille, ja kerron asiakkaan toivomukset tyksityiskohdista. Safeq sanoo että hän laskee mitä peili tulee maksamaan ja ilmoittaa minulle myöhemmin hinnan.

Kello alkaa lähestyä viittä, joten kävelen medinasta vähän kauemmas ja yritän pyydystää taxin palatakseni kotitalolleni. Marrakech, kuten muutkin Marokon kaupungit, on täynnä pikku-takseja, ”petit-taxi”. Ne pyörivät kaupungissa koko ajan ja sellaisen saa pysähtymään kättä heilauttamalla…ehkä: tuntuu kyllä siltä että aina kun yrität saada kyydin, on kuljettaja juuri menossa syömään, tai hän on menossa toiseen suuntaan hakemaan asiakasta, tai työvuoro on lopuillaan eikä hän enää aja kuin lyhyen matkan keskustassa, tai jotain muuta… tuntuu siltä että he ajavat mieluummin tyhjänä kuin kuljettavat asiakasta… No, viimein tärppää ja pääsen kyytiin, opastan kuljettajaa ajamaan Hamidin nahkapajan lähelle, josta käyn hakemassa ostamani nahkatossut kyytiin. Juttelemme matkalla ja hän kertoo että jotkut kuljettajat eivät ota mielellään paikallisia kyytiin vaan etsivät turisteja, koska turisteilla on usein pidempi matka kuin marrakechilaisilla. Ja ikävä myöntää mutta aina ei ajeta sitä lyhintä tietä… Taksikyyti on kuitenkin todella halpaa, tosin turistin kannattaa sopia varsinkin pidemmän kyydin hinta etukäteen.

Kotona kaadun suoraan sohvalle lepäämään! Yli 40 asteen kuumuudessa on tullut käveltyä useita kilometrejä, se vie kaikki voimat. Suunnittelen juuri pientä iltapalaa ja sen jälkeen vain nukkumista, kun naapurista tullaan sanomaan että he ovat tehneet cous cous -aterian minua varten, kun pitkästä aikaa olen taas kotitalossani. Ilta venyy pitkäksi, mutta Marokossa tällaisesta ei saa kieltäytyä.

Seuraavana päivänä lähden aamiaisen jälkeen käymään villamattojemme tekijän, Naeman luona. Hän asuu puolen tunnin taksimatkan päässä Marrakechista pohjoiseen, joudun ottamaan Grand Taxin, koska Petit Taxit eivät aja niin kauas kaupungista. Samassa taksissa on pari muutakin matkustajaa, joten kuljettaja
jakaa hinnan matkustajien matkan pituuden mukaan.

Naema on kokenut matontekijä, joka on työskennellyt matto-osuuskunnassa beni ouarain -mattoja tehden kymmeniä vuosia. Hän oli jo suunnitellut elämää kotiäitinä, mutta hänen miehensä loukkaantui onnettomuudessa eikä enää voi tehdä ruumiillista työtä, joten Naema hankkii perheen elannon nykyään valmistamalla mattoja kotonaan. Hänellä on töitään varten yksi suuri huone jossa on mattopuut ja kaikki maton tekoon tarvittavat välineet. Villaa hän ei varastoi, vaan ostaa tutulta villakauppiaalta aina vain yhtä mattoa varten tarvitsemansa määrän kerrallaan. Näin hänen ei koskaan tarvitse käyttää varastossa pitkään seissyttä villa mattoihinsa, vaan hän valmistaa ne aina uudesta puhtaasta villasta. Olemme aikaisemmin jättäneet hänelle tilaukset kahdesta asiakkaiden tilaamista beni ouarain -matoista, joista toinen on valmis ja toisesta puuttuu enää noin puoli metriä.

Tästä löydät paljon tietoa Beni ouarain -matoista, niiden valmistuksesta, historiasta, ja löydät myös selityksen, mistä näiden mattojen tunnettu ja paljon kopioitu kuviointi todellisuudessa kertoo: Tietopaketti: Beni Ouarain -matot | marrakech

Istumme ja juttelemme pitkään Naeman ja hänen miehensä kanssa, useampi kupillinen minttuteetä tulee juotua, kunnes täytyy palata takaisin Marrakechiin jatkamaan ”shoppailua”. Asiakkailtamme on tullut paljon tilauksia, joten minulla on vielä monta valmistajaa ja kauppiasta ohjelmassani. Reilun10 minuutin kävelyn jälkeen olen Marrakechiin menevän päätien varressa, josta onneksi melko pian pääsen Grand Taxin kyytiin. Sama 40 asteen kuumuus paahtaa pilvettömältä taivaalta, kuten edellisenäkin päivänä. Taksikuski noudattaa yleistä tapaa eli ajaa sivuikkuna aivan auki, joka hieman vilvoittaa, mutta johtaa yleensä kipeään niskaan tai kurkkukipuun…

Tästä näet miten savi muuttuu kauniiksi astioiksi: keramiikan valmistus alusta alkaen, kuvat on otettu sopimusvalmistajiemme luona Safin ja Fesin kaupungeissa.

Muutama tunti on vierähtänyt, olen valinnut kaikki nyt ostettavat keramiikkatuotteet ja kaksi miestä alkaa pakata niitä pehmusteisiin ja tukeviin laatikoihin. Käyn maksamassa ostoksemme, sen jälkeen istumme vielä jonkin aikaa minttuteen (tietysti…) ääressä ja juttelemme.

Vielä "matkaohjelmaan" kuuluu argan-öljyjen haku Agadirista: argan-puita kasvaa vain Agadirin eteläpuolella olevalla hiekka-aavikolla, jossa ei sitten juuri muuta kasvakaan... On ihmeellistä että argan -puista saadaan runsaasti kosteuttavia ja ravitsevia aineita sisältäviä pähkinöitä, vaikka puut kasvavat erittäin kuivalla alueella, jossa saattaa olla olla jopa 10 - 15 vuotta kestäviä sateettomia jaksoja! Siitä huolimatta nämä puut saattavat elää jopa 150 - 200 vuotta vanhoiksi.

Vielä menee pari päivää Agadirissa, ei kuitenkaan rannalla vaan aika kuluu sekä argan-viljelmällä että vientiluvan haussa: isompien argan -tuote-erien vientiin Marokosta vaaditaan maistraatista haettava lupa. Siinä on paljon paperityötä ja muutama tuhat dirhamia siitä joutuu maksamaankin (1 euro on noin10 dh). Sitten taas Marrakechiin. Bussimatka kestää vain 3 tuntia moottoritietä vuorten yli ja bussissa kulkevat myös isot laatikolliset argan-öljyjä.

Ennen kuin lentorahtilaatikoiden kannet naulataan kiinni, Marokon Tulli tarkastaa vielä lähtevät tavarat: he avaavat joitain paketoituja tavaroita ja tutkivat ettei mukana ole mitään laitonta. Marokon tullimiehillä on paha tapa laittaa avatut tavarat sellaisenaan takaisin laatikkoihin, he eivät paketoi niitä uudestaan; olemme menettäneet joitain keramiikkakulhoja ja -lautasia sekä tagine-patoja sen takia, että ne ovat pakkaamattomina särkyneet kuljetuksen aikana. Kun lentorahtilaatikoiden kannet on suljettu, laatikot sinetöidään, punnitaan, ja sitten Zineb aloittaa oman työnsä:

Zineb toimii vientisihteerinä huolintaliikkeellä, hän etsii rahtilennon, järjestää laatikoille kuljetuksen Casablancan kentälle, tarkastaa vielä että kaikki kuitit ovat mukana, tekee kauppalaskun ja täyttää kaikki muut paperit joita lähetyksen toimittamisessa tarvitaan. Tässäkin lähetyksessä on useita kymmeniä tullinimikkeitä, jotka ovat kansainvälisen järjestelmän mukaisia, eli Suomen Tulli näkee niistä kunkin tavaran tarkan kuvauksen ja osaa laskea sen mukaisen tullimaksun kullekin tavaralle.

Käyn vielä seuraavana päivänä huolintaliikkeellä, saan nipun papereita mukaani, ja Zineb kertoo että sai lennon järjestymään heti seuraavaksi illaksi, ja vain yhdellä
välilaskulla, eli tavaroiden pitäisi olla Suomessa Vantaalla muutaman päivän sisällä. Kiitän häntä, maksan huolintaliikkeen laskun, ja juomme vielä kupilliset - aivan oikein, minttuteetä…

Zineb on hoitanut asioitamme jo useiden vuosien ajan, ja hän hoitaa ne erittäin hyvin. Mutta kaikkea saattaa sattua: erään kerran kun Zineb oli lomalla, lähetyksemme huolinnan hoiti toinen henkilö. Useimmiten meille löytyy nopea lento, jossa on vain yksi välilasku, mutta sillä kertaa saimme tavaramme "kiertoteitse": Zinebin sijainen varasi meille lennon Casablancasta ensin Cairoon, Egyptiin, josta jatkolento Dubaihin. Siellä koneen vaihto ja pari päivää odotusta, sen jälkeen rahtilento Tukholmaan. Nyt ne olivat siis jo aika lähellä, mutta Ruotsin ja Suomen väli tehtiin laivalla, eli taas meni muutama päivä. Sen jälkeen rekkakuljetus Naantalista Vantaalle kuljetusliikkeen terminaaliin, jota viimein Varovan tullausvarastoon, ja sitten vihdoin normaali tullaus ja kuljetus Kouvolaan…

Minun täytyy vielä löytää itsellenikin paluulento Marokosta Suomeen. Yritän saada edullisen lennon ja mahdollisimman nopeasti, että ehtisin auttamaan pakettien purkamisessa ja lähettämisessä tilaajille. Sopiva lento löytyikin jo muutaman päivän päähän.

Suomessa lähetystemme huolinnan on alusta alkaen hoitanut Varova Oy, he järjestävät tullauksen, joka yleensä hoituu yhdessä päivässä, mutta jos Tullissa on ruuhkaa saattaa siihen joskus mennä 2 - 3 päivää. Kun saamme huolintaliikkeeltä ilmoituksen tullauksesta ja tavaroiden tullaus-asiakirjat, tilaamme kuorma-autokuljetuksen Kouvolaan. Joskus jotkut rahtilaatikot ovat niin suuria, että ne eivät mahdu liikkeemme ovesta sisälle, jolloin joudumme ottamaan kaikki rahtilaatikot omaan autotalliimme. Siellä avaamme ne ja viemme pahvilaatikot liikkeeseemme, jossa alkaa muutaman päivän purkutyö.

Yritämme aina löytää laatikoista ensimmäiseksi ne tavarat, joita asiakkaat ovat jo etukäteen tilanneet, ja saada ne lähetettyä heille mahdollisimman pian. Varmuudeksi vielä tarkastamme jokaisen tavaran kuljetuksen jäljiltä, ja myös puhdistamme ne koska pakatessa syntyy aina pölyä, sen jälkeen taas pakkaamme ne uudestaan, ilmoitamme asiakkaalle että tulossa on, ja lähetämme tavarat niitä jo odottaville tilaajille.

Uudet tuotteet on myös saatava näkyville verkkokauppaan,se vie 2 - 3 viikkoa, kuvaaminen, tuotetietojen kirjoittaminen, uusien tuoteryhmien perustaminen… teemme kaiken itse joten työtä riittää, mutta onneksi kauniissa ympäristössä marokkolaisen käsityön keskellä!