Ostosmatka Marokkoon
Hei! Olen Amina Vierula, käyn itse ostamassa kaikki tuotteemme Marokosta, kotimaastani. Tässä kerron maaliskuun 2024 matkastani:
Kaksi A4 paperiarkkia on täynnä asiakkaiden tilauksia ja itse kirjaamiamme ostettavia tavaroita, joten on taas aika alkaa etsiä lentolippua Marokkoon... Yritän yleensä löytää lennon Marrakechiin, koska siellä ovat useimpien sopimusvalmistajiemme toimipisteet. Lento Helsinki-Vantaalta Marrakechin lentoasemalle kestää välilaskuineen 6 - 12 tuntia riippuen siitä, miltä lentoyhtiöltä löytyy sopivan hintaisia lentoja. Tämänkertainen lento laskeutui kentälle vasta vähän ennen puoltayötä ja siitä meni vielä reilu tunti ennen kuin pääsin kotitalolleni. Seuraava päivä Marrakechissa meneekin lepäämiseen ja tuttujen tapaamisiin.
(kuvia klikkaamalla saat ne suuremmiksi)
Ensimmäisenä iltana suunnittelen missä järjestyksessa seuraavina päivinä kierrän valmistajia ja kauppiaita. Ostamme melkein kaikki tuotteet suoraan valmistajilta, joitain tuotteita pienistä erikoisliikkeistä, mutta isoja tukkuliikkeitä emme käytä ollenkaan. Näin saamme sitä mitä haluamme, ja koska olemme pienille valmistajille iso asiakas niin heillä on hyvä syy tehdä meille hyvää laatua ja näin saamme myös helpommin tilattua asiakkaiden erikoistoivomusten mukaisia tuotteita. Ja tärkeää on myös se, että maksun työstä saa juuri hän, kuka tekee työn, eikä joku tukkuliike joka vain välittää tavaraa eteenpäin. Ja hintakin on edullisempi kun yksi välikäsi on pois välistä.
Heti "ostosmatkan" alussa yritän aina käydä niiden valmistajien luona, joiden tuotteiden valmistus kestää kauan. Soitan yleensä jo Suomesta joillekin valmistajille ja kerron mitä tulen ostamaan, joten osa töistä on jo aloitettu. Maksamme monille valmistajille kaikki tuotteet yleensä jo silloin kun tilaamme ne. Suomesta käsin maksaessamme on ongelmana se, että vain parilla suurimmalla sopimusvalmistajallamme on pankkitili käytössä, muille voimme maksaa vain käteisellä. Jos haluamme maksaa jo ennen kuin menen Marokkoon, kuten mielelläni yksityisille käsityöntekijöille teemme, lähetämme maksun Western Unionin kautta; vaihtokurssi tosin on melko huono. Monelle käsityöläiselle nopeasti saatu maksu on kuitenkin tervetullut, pienetkin ostokset auttavat heitä. Onneksi meidän ja tekijöiden välissä ei ole mitään tukkukauppaa, joka ottaisi välistä oman siivunsa.
Tällä kertaa menen ensimmäiseksi pouffiemme valmistajan, nahkamestari Abdulin luokse. Nahkapouffit, mitä nimeä useimmissa maissa nahkaraheista käytetään, ovat yksi kysytyimmistä tuotteistamme, ja te, rakkaat asiakkaamme, olette osaltanne auttaneet pientä nahkatuotteiden valmistajaa kasvattamaan tuotantoaan niin että hän jo palkannut neljä työntekijää yritykseensä. Työnsä korkean laadun ansiosta hän on saanut Suomen lisäksi muistakin maista tilauksia, kauimmaisina Yhdysvallat ja Australia. Abdulin isä Ahmed, jonka kanssa aloitimme v. 2015 yrityksemme alkuaikoina, on vetäytynyt eläkkeelle koulutettuaan pojastaan täysin oppineen ”nahkamestarin”. Abdul on äskettäin siirtänyt toimintansa uusiin suurempiin tiloihin aivan Marrakechin eteläisimmälle alueelle.
Sieltä ei juurikaan saa taksia takaisin Marrakechiin, joten minun täytyy löytää kuljettaja, joka suostuu odottamaan perillä ehkä tunnin ajan. Takseissa on taksamittarit, ja ajo-hinta sekä odotus-hinta on hinnoiteltu erilailla, niinpä kukaan ei haluaisi odottaa pitää aikaa, koska siitä saa vähemmän rahaa kuin ajosta. Vasta kolmas kuljettaja suostuu, mutta hänellekin minun täytyy maksaa odottamisesta ylimääräistä. Kuljettaja paljastuu berberiksi, kuten itsekin olen, niinpä vajaan puolen tunnin matka sujuu nopeasti jutellessamme, ja tietysti berber-kielellä, joka on aivan eri kieli kuin arabia. Perillä Abdul kutsuu myös kuljettajan sisälle, koska herkullinen minttutee on valmiina odottamassa kävijöitä. Käyn ensin tervehtimässä kaikkia työntekijöitä, juttelemme hetken, sen jälkeen Abdul esittelee uusimmat pouffimallit ja myös uutuustuotteina nahkalaukut, joihin hän on juuri laajentanut tuotevalikoimaansa.
Kannamme taksiin tilaamani pouffit, tosin kaikki eivät ole vielä valmiita, mutta ehdin hakea loput seuraavalla viikolla. Matkaamme takaisin Marrakechiin vanhaan kotitalooni, joka toimii sopivasti ”tukikohtana” hankintamatkalla; siellä veljeni auttaa minua pakkaamaan kaikki tavarat. Pyydän kuljettajaa vielä viemään minut medinaan, Marrakechin historialliseen keskustaan. Kun olen maksamassa taksia ja kysyn mitä odotus Abdulin luona maksoi, kuljettaja sanoo että ”sinä olet berberi, minä olen berberi, odotus ei maksa mitään”. Annan hänelle kuitenkin vähän ylimääräistä, se kuuluu kuitenkin asiaan. Berberit ovat Pohjois-Afrikan alkuperäinkansaa, ja he tuntevat edelleen vahvaa yhteishenkeä keskenään.
Medinassa on myös nahkatossujemme valmistajan työpaja ja myymälä, suunnistan seuraavaksi hänen luokseen. Lämpötila, tai paremminkin kuumuus, on alkukesäksi korkea, yli 40 astetta varjossa, joten kävellessäni yritän etsiä varjoisia kujia. Niitä on onneksi vanhassa sokkeloisessa medinassa paljon. Hamidilla on pienessä myymälätilassaan ilmastointilaite, mutta työpajan puoli, missä hän tekee nahkatyöt, luottaa avattavaan ikkunaan. Se ei tässä kuumuudessa paljon auta… Hamid sanookin tekevänsä nahkatyöt aamuisin ja iltaisin, kun on hieman viileämpää. Pehmeän makea minttutee antaa energiaa kuumuuteen, joten löydän taas teelasin kädestäni. Kyselemme toisiltamme kuulumiset, juttelemme hetken, Hamid valittelee nahan hinnan nousua Marokossa. Hänen teini-ikäinen poikansa tulee käymään ja lähtee viemään kaksi laatikollista nahkatossuja bussi-asemalle, josta ne lähtevät Rabatiin eräälle kenkäkauppiaalle. Hamid tekee tossuja monelle marokkolaiselle kauppiaalle, mutta muistuttaa että hän ei myy turistialueen kauppiaille ollenkaan, koska he maksavat tossuista niin vähän että niitä varten täytyisi ostaa mahdollisimman halvalla huonolaatuista nahkaa. Hamid myy tossuja myös Ranskaan kahdelle kauppiaalle ja Suomeen yhdelle: La Vie de Marrakech.
Valitsen tossuvalikoimasta täydennystä liikkeeseemme, ostan myös muutamaa uutta väriä. Hänen valikoimissaan olisi paljon todella kiinnostavia värejä ja malleja, mutta olemme huomanneet että suomalaisten värimaku on aika perinteinen. Aion kyllä opettaa teitä suomalaisia muihinkin väreihin...
On päivän kuumin hetki ja monet valmistajat ja kauppiaat ovat sulkeneet ovensa pariksi tunniksi. Etsin pienen ruokapaikan, syön herkullisen kasvis-taginen, näin kuumassa ei jaksa ajatellakaan mitään liharuokaa. Istun ravintolassa aika kauan, kerään voimia loppupäivän kuumuuteen.
Meillä on sopimusvalmistajina useita metalliseppiä, jotka ovat erikoistuneet eri tuotteisiin. Safeq on erikoistunut peilien valmistamiseen, hän tekee kauniita kehyksiä valuraudasta ja pronssista. Hänen työpajansa sijaitsee lähellä Marrakechin keskustaa, joten se on seuraavana ohjelmassani. Tilaan häneltä kaksi peiliä, josta toiseen asiakkaamme on suunnitellut kauniin, melko monimutkaisesti kuvioidun kehyksen: hän on piirtänyt siitä kuvan, jonka annan Safeqille, ja kerron asiakkaan toivomukset tyksityiskohdista. Safeq sanoo että hän laskee mitä peili tulee maksamaan ja ilmoittaa minulle myöhemmin hinnan.
Kello alkaa lähestyä viittä, joten kävelen medinasta vähän kauemmas ja yritän pyydystää taxin palatakseni kotitalolleni. Marrakech, kuten muutkin Marokon kaupungit, on täynnä pikku-takseja, ”petit taxi”. Ne pyörivät kaupungissa koko ajan ja sellaisen saa pysähtymään kättä heilauttamalla…ehkä: tuntuu kyllä siltä että aina kun yrität saada kyydin, on kuljettaja juuri menossa syömään, tai hän on menossa toiseen suuntaan hakemaan asiakasta, tai työvuoro on lopuillaan eikä hän enää aja kuin lyhyen matkan keskustassa, tai jotain muuta… joskus tuntuu siltä että he ajavat mieluummin tyhjänä kuin kuljettavat asiakasta… No, viimein tärppää ja pääsen kyytiin, opastan kuljettajaa ajamaan Hamidin nahkapajan lähelle, josta käyn hakemassa ostamani nahkatossut kyytiin. Juttelemme matkalla ja hän kertoo että jotkut kuljettajat eivät ota mielellään paikallisia kyytiin vaan etsivät turisteja, koska turisteilla on usein pidempi matka kuin marrakechilaisilla. Ja ikävä myöntää mutta aina ei ajeta sitä lyhintä tietä… Taksikyyti on kuitenkin todella halpaa, tosin turistin kannattaa sopia varsinkin pidemmän kyydin hinta etukäteen.
On myös isompia taxeja, ne ajavat yleensä kaupungin ulkopuolelle ja toimivat myös kaupunkialueella eräänlaisina pikku-busseina keräten kyytiin matkan varrelta muitakin matkustajia. Niiden nimitys on "grand taxi". Petit taxit ovat nykyään melko uusia Dacia -merkkisiä autoja, vanhat Peugeotit ja Fiatit olemattomine takajousineen ovat onneksi jo jäämässä pois. Samoin grand taxit ovat vaihtuneet vanhoista Mercedes Benzeistä uusiksi Dacian tila-autoiksi. Jokaisessa kaupungissa on kaikki taksit maalattu jollain tietyllä värillä, Marrakechissa väri on harmahtavan keltainen.
Kotona kaadun suoraan sohvalle lepäämään! Yli 40 asteen kuumuudessa on tullut käveltyä useita kilometrejä, se vie kaikki voimat. Suunnittelen juuri pientä iltapalaa ja sen jälkeen vain nukkumista, kun naapurista tullaan sanomaan että he ovat tehneet cous cous -aterian minua varten, kun pitkästä aikaa olen taas kotitalossani. Ilta venyy pitkäksi, mutta Marokossa tällaisesta ei saa kieltäytyä.
Seuraavana päivänä lähden aamiaisen jälkeen käymään villamattojemme tekijän, Naeman luona. Hän asuu puolen tunnin taksimatkan päässä Marrakechista pohjoiseen, joudun ottamaan grand taxin, koska petit taxit eivät aja niin kauas kaupungista. Samassa taksissa on pari muutakin matkustajaa, joten kuljettaja
jakaa hinnan matkustajien matkan pituuden mukaan.
Naema on kokenut matontekijä, joka on työskennellyt matto-osuuskunnassa Beni ouarain -mattoja tehden kymmeniä vuosia. Hän oli jo suunnitellut elämää kotiäitinä, mutta hänen miehensä loukkaantui onnettomuudessa eikä enää voi tehdä ruumiillista työtä, joten Naema hankkii perheen elannon nykyään valmistamalla mattoja kotonaan. Hänellä on töitään varten yksi suuri huone jossa on mattopuut ja kaikki maton tekoon tarvittavat välineet. Villaa hän ei varastoi, vaan ostaa tutulta villakauppiaalta aina vain yhtä mattoa varten tarvitsemansa määrän kerrallaan. Näin hänen ei koskaan tarvitse käyttää varastossa pitkään seissyttä villa mattoihinsa, vaan hän valmistaa ne aina uudesta puhtaasta villasta. Olemme aikaisemmin jättäneet hänelle tilaukset kahdesta asiakkaiden tilaamista beni ouarain -matoista, joista toinen on valmis ja toisesta puuttuu enää noin puoli metriä.
Tästä löydät paljon tietoa Beni ouarain -matoista, niiden valmistuksesta, historiasta, ja löydät myös selityksen, mistä näiden mattojen tunnettu ja paljon kopioitu kuviointi todellisuudessa kertoo: Tietopaketti: Beni Ouarain -matot | marrakech
Maksan Naemalle molemmat matot samalla kun istumme juomaan minttuteetä ja nauttimaan hänen leipomistaan marokkolaisista pikkuherkuista. Juttelemme pitkään Naeman ja hänen miehensä kanssa, kunnes minun täytyy palata taas takaisin Marrakechiin jatkamaan ”shoppailua”. Asiakkailtamme on tullut paljon tilauksia, joten minulla on vielä monta valmistajaa ja kauppiasta ohjelmassani. Reilun 10 minuutin kävelyn jälkeen olen Marrakechiin menevän päätien varressa, josta onneksi melko pian pääsen grand taxin kyytiin. Sama 40 asteen kuumuus paahtaa pilvettömältä taivaalta, kuten edellisenäkin päivänä. Taksikuski noudattaa yleistä tapaa eli ajaa sivuikkuna aivan auki, joka hieman vilvoittaa, mutta johtaa yleensä kipeään niskaan tai kurkkukipuun…
Marrakechissa käyn vielä parin sopimusvalmistajamme luona, sen jälkeen menen bussiasemalle, josta ostan seuraavaksi aamuksi bussilipun Safiin, jossa yksi kolmesta keramiikan sopimusvalmistajastamme toimii. Valitsen jo aamuviideltä lähtevän bussin, koska silloin saan matkustaa viileämmässä ja pääsen Safin
kaupunkiin ennen pahinta iltapäivän kuumuutta. Lyhyiden yöunien jälkeen olen aamulla ennen viittä bussiasemalla, josta CTM bussi lähtee ajoissa lähes neljän tunnin matkalle kohti Safia. Nämä isojen kaupunkien väliä ajavat bussit ovat yleensä hyvin aikataulussa, niissä on ilmastointi ja ne ovat siistejä, hyväkuntoisia autoja. Tunnetuimmat bussiyhtiöt ovat CTM ja Supratours. Bussit ajavat pääteitä pitkin ja pysähtyvät vain suuremmille paikkakunnille, joten matkat sujuvat nopeasti ja miellyttävästi.
Safin bussiasemalla syön pikaisen aamiaisen ja jatkan taksilla keramiikkavalmistajamme luokse, heidän toimitilansa ovat aivan kaupungin pohjoisosassa. Pihalla tapaan jo tutuksi tulleen maalarimestarin, Jawad nimeltään, tervehdimme sydämellisesti toisiamme ja kyselemme kuulumiset, tietysti juomme myös lasilliset minttuteetä. Sen jälkeen Jawad vie minut tervehtimään kaikkia työntekijöitä. Jotkut heistä ovat niin keskittyneitä työhönsä, että vain tervehdin heitä, joidenkin kanssa juttelemme pidempäänkin. Marokon kulttuurissa on tärkeää että kaikissa yrityksissä ja liikkeissä käydessä vähintään tervehtii, mieluummin vaihtaa muutaman sanankin, kaikkien siellä työskentelevien kanssa. Yksi dreijaajista, joka muistaa kun edellisenä talvena näytin hänelle puhelimestani kuvia lumisesta Suomesta, kysyy
nauraen joko lumet ovat sulaneet… Marokossa on ollut yli 40 asteen helteitä parin viikon ajan, joten kysymys naurattaa muitakin. Joudun tosin vastaamaan että kaikki lumet eivät ole vielä sulaneet, Helsingissäkin satoi lunta kun lähdin Marokkoon.
Jatkamme matkaa myyntitiloihin, jossa Jawad esittelee minulle keramiikka-astioita. Hän on talon vanhin keramiikkamaalari, häntä kutsutaan arvonimellä maalarimestari, ja hän on arvostettu pitkästä työurastaan ja kauniista työnjäljestään. Muutama vuosi sitten suututin Jawadin kysymällä hänen maalaamastaan kohokuvioidusta keramiikkalautasesta: ”Voiko tämänkin pestä koneessa?” Hän vilkaisi minua, jätti astian kädestään pöydälle, ja lähti kävelemään pois. Paikalle tuli työnjohtaja joka kysyi mitä tapahtui, kun Jawad näytti niin vihaiselta…kerroin mitä olin kysynyt, työnjohtaja sanoi että Jawad ei hyväksy sitä että hänen maalaamiaan astioita pestään konepesussa... Jatkoimme työnjohtajan kanssa kierrosta, ja kun olin valinnut ostettavat keramiikka-astiat, tapasin vielä pihalla Jawadin. Pyysin häneltä anteeksi kysymystäni, hän pyysi anteeksi hermostumistaan ja sanoi, vieläkin hieman vihaisena: ”Minä maalaan kaikki nämä astiat omalla sydämelläni, ja siksi nämä astiat pitää pestä omilla käsillä eikä koneella!” Hän otti pari askelta mennäkseen sisälle, kääntyi kuitenkin vielä ympäri ja sanoi nyt jo ystävällisesti ”Kyllä ne kestävät konepesunkin!”
Olemme nykyään oikein hyvät ystävät, hän on antanut anteeksi kysymykseni. Ammattinsa osaavat käsityöntekijät ovat ylpeitä työstään, ja saavatkin olla, he ovat sen ansainneet!
Tästä näet miten savi muuttuu kauniiksi astioiksi: keramiikan valmistus alusta alkaen, kuvat on otettu sopimusvalmistajiemme luona Safin ja Fesin kaupungeissa.
Muutama tunti on vierähtänyt, olen valinnut kaikki nyt ostettavat keramiikkatuotteet ja kaksi miestä alkaa pakata niitä pehmusteisiin ja tukeviin laatikoihin. Käyn maksamassa ostoksemme, sen jälkeen istumme muutaman keramiikka-työntekijän kanssa vielä jonkin aikaa minttuteen (tietysti…) ääressä ja juttelemme.
Ulkona ovat päivän kuumimmat tunnit menossa, mutta ei auta, pyydystän Grand Taxin, koska keramiikkatavarat painavat paljon, ja ajamme bussiasemalle. Ostan
liput itselleni ja matkatavaroille. Keramiikka-astioiden kuljetus bussilla Marrakechiin maksaa enemmän kuin oma lippuni, painoa kolmella laatikolla näytti olevan melkein 50 kg. Bussin lähtöön on vielä pari tuntia aikaa. Safi sijaitsee rannikolla, joten kävelen rannalle ja syön eräässä kahvilassa välipalaa että jaksaisin taas neljän tunnin matkan Marrakechiin.
Tulen Marrakechiin vasta illalla seitsemän jälkeen, bussiasemalta saan Grand Taxin viemään minut ja keramiikkalaatikot kotitalolleni, jossa kannamme laatikot sisälle veljeni kanssa. Kun käyn illallisen jälkeen nukkumaan, kaikki voimat hävinneinä, olen ollut hereillä tänään jo melkein 20 tuntia - jotkut tulevat Marrakechiin lomalle, jotkut töihin…
Seuraavana aamuna huomaan että on hieman viileämpi päivä (alle 30 astetta...), joten päätän lähteä hakemaan argan-tuotteita Agadirista. Bussiasemalta saan liput CTM-yhtiön linja-autoon, ja odottaessani sitä ehdin syödä kevyen aamupalan bussiaseman kahvilassa. Matka Marrakechista Agadiriin kestää n. 3 tuntia.
Vielä "matkaohjelmaan" kuuluu argan-öljyjen haku Agadirista: argan-puita kasvaa vain Agadirin eteläpuolella olevalla hiekka-aavikolla, jossa ei sitten juuri muuta kasvakaan... On ihmeellistä että argan -puista saadaan runsaasti kosteuttavia ja ravitsevia aineita sisältäviä pähkinöitä, vaikka puut kasvavat erittäin kuivalla alueella, jossa saattaa olla jopa 10 - 15 vuotta kestäviä aivan sateettomia jaksoja! Siitä huolimatta nämä puut saattavat elää jopa 150 - 200 vuotta vanhoiksi.
Jonkin matkaa Agadirista etelään päin on sopimusvalmistajamme argan-pullottamo, hänellä on laaja maa-alue minne istutetaan jatkuvasti lisää argan-puita, joiden pähkinöistä öljyä saadaan. Argania Spinosa on uhanalainen puulaji, se kuuluu nykyään luokkaan VU eli "suuri uhka hävitä luonnosta keskipitkällä aikavälillä". Näitä puita kasvaa nykyään vain pienellä alueella täällä Marokon lounais-osissa. Yksi syy puiden häviämiseen on suurten kosmetiikkaketjujen toiminta: koneellisella poiminnalla argan-puista otetaan niin paljon pähkinöitä, että "siemenpähkinöitä" ei juurikaan jää seuraavaa kasvukautta varten. Marokon alkuperäiskansa, berberit, elää sopusoinnussa luonnon kanssa, ja he ymmärtävät että pähkinöitä on jätettävä puihin jonkin verran että kasvu jatkuisi.
Sopimusvalmistajamme työllistää lähikylien miehiä ja naisia argan-viljelmällään, miehet keräävät puista pähkinät ja naiset hoitavat loput työstä. Täällä kaikki tehdään käsin: pähkinät poimitaan puista, ne halkaistaan lyömällä kivellä kiveä vasten, sisältä löytyvät 2 tai 3 mantelia jauhetaan käsikäyttöisillä kivimyllyillä massaksi, joka jätetään "lepäämään" suuriin astioihin siksi aikaa, että manteleiden kuoret laskeutuvat astian pohjalle ja öljystä voidaan siivilöidä kaikki kuoren palaset pois. Kun öljy on täysin puhdistettu, sekoitetaan siihen hieman tislattua vettä, koska sellaisenaan se on liian paksua käytettäväksi. Sen jälkeen öljystä saadaan siivilöityä vielä viimeisetkin mahdolliset kuoren osaset pois.
Argan -tuotteita käytetään ympäri maailmaa ihon- ja hiustenhoitoon ja ne ovat tunnettuja ihoa suojaavista ja kosteuttavista ominaisuuksistaan. Myös erittäin terveellistä ruokaöljyä tehdään argan -pähkinöistä. Ostan kaikki argan-tuotteet vain Agadirista tästä argania pullottavasta yrityksestä, jolloin tiedän että saan puhtaita argan-tuotteita, joihin ei ole lisätty mitään keinotekoisia kemikaaleja.
Tästä löydät tietopaketin argan-öljystä, mitä se on, mistä sitä saadaan ja miten pähkinät muuttuvat hoitavaksi öljyksi.
Vielä menee pari päivää Agadirissa, ei kuitenkaan rannalla vaan aika kuluu sekä argan-viljelmällä että vientiluvan haussa: isompien argan -tuote-erien vientiin Marokosta vaaditaan maistraatista haettava lupa. Paperityön lisäksi siitä joutuu maksamaan muutama tuhat dirhamia (1 euro on noin 10 dh): tämän kertainen maksu on euroissa 315€. Summasta suuri osa menee argan-puuviljelmien kunnossapitoon ja uusien puiden istuttamiseen. Sitten taas bussiasemalle ja kohti Marrakechia! Bussimatka kestää vain 3 tuntia moottoritietä pitkin ja bussissa kulkevat myös isot laatikolliset argan-öljyjä.
Seuraavana päivänä otan Grand Taxin ja käyn hakemassa kaikki loputkin nahkapouffit, joita olin tilannut ja jotka nyt ovat valmiina. Tuotuani ne kotitalolle jatkan samalla taksilla matkaa Naeman luokse. Saan häneltä mukaani molemmat Beni ouarain -matot, jotka nyt ovat valmistuneet. Juttelemme hetken Naeman ja hänen
miehensä kanssa, juomme tietenkin lasilliset minttuteetä ja Naema kaataa teetä myös taksin kuljettajalle. Sen jälkeen palaan Marrakechiin. Käyn vielä illalla ostamassa viime hetken tilauksissa tulleita tuotteita medinasta ja myös tervehtimässä tuttuja käsityöntekijöitä. Kohteliaisuuden vuoksi ostan heiltäkin jotain pientä, ja asiaan kuuluu - tietysti - muutama kupillinen minttuteetäkin… "Päivä" venyy taas melkein puoleen yöhön, ennen kuin palaan kotitalolleni.
Seuraavat päivät menevätkin pakkausmateriaalien ostamiseen ja Suomeen lähtevien tavaroiden pakkaamiseen. Pahvia, kuplamuovia ja muita pehmusteita tarvitaan paljon, kaikki on pakattava huolellisesti jotta saamme ne Suomeen ehjinä. Tarkastan myös että kaikista ostoksista on kuitit, käyttämämme huolintaliike Marrakechissa on tarkka siitä että kaikki menee lain mukaan. Kun kaikki on pakattu tilaamme kuljetuksen viemään tavarat huolintaliikkeeseen.
Huolintaliikkeessä tavarat pakataan pahvilaatikoihin, joiden mukaan tehdään kovalevystä ja puuvahvikkeista kevyet mutta tukevat lentorahtilaatikot, joihin kuhunkin mahtuu 4 - 6 pahvilaatikkoa. Lentorahtilaatikot tehdään täsmälleen sopivan kokoisiksi, tyhjää tilaa ei jätetä yhtään. Lentorahtikirjaan niiden mitat merkitään sentin tarkkuudella. Seuraavaksi kaikki vielä punnitaan, sitten tehdään hintalaskelmat lentorahdista ja maantiekuljetuksesta Marrakechista Casablancan lentokentälle, josta lähtevät rahtilennot ulkomaille. Kevyemmissä lähetyksissä käytämme lentorahtia, mutta jos lähetys painaa paljon niin silloin valitsemme maantiekuljetuksen, vaikka siinä meneekin pari viikkoa kauemmin.
Ennen kuin lentorahtilaatikoiden kannet naulataan kiinni, Marokon Tulli tarkastaa vielä lähtevät tavarat: he avaavat joitain paketoituja tavaroita ja tutkivat ettei mukana ole mitään laitonta. Marokon tullimiehillä on paha tapa laittaa avatut tavarat sellaisenaan takaisin laatikkoihin, he eivät paketoi niitä uudestaan; olemme menettäneet joitain keramiikkakulhoja ja -lautasia sekä tagine-patoja sen takia, että ne ovat pakkaamattomina särkyneet kuljetuksen aikana. Kun lentorahtilaatikoiden kannet on suljettu, laatikot sinetöidään, punnitaan, ja sitten Zineb aloittaa oman työnsä:
Zineb toimii vientisihteerinä huolintaliikkeellä, hän etsii rahtilennon, järjestää laatikoille kuljetuksen Casablancan kentälle, tarkastaa vielä että kaikki kuitit ovat mukana, tekee kauppalaskun ja täyttää kaikki muut paperit joita lähetyksen toimittamisessa tarvitaan. Tässäkin lähetyksessä on useita kymmeniä tullinimikkeitä, jotka ovat kansainvälisen järjestelmän mukaisia, eli Suomen Tulli näkee niistä kunkin tavaran tarkan kuvauksen ja osaa laskea sen mukaisen tullimaksun kullekin tavaralle.
Käyn vielä seuraavana päivänä huolintaliikkeellä, saan nipun papereita mukaani, ja Zineb kertoo että sai lennon järjestymään heti seuraavaksi illaksi, ja vain yhdellä
välilaskulla, eli tavaroiden pitäisi olla Suomessa Vantaalla muutaman päivän sisällä. Kiitän häntä, maksan huolintaliikkeen laskun, ja juomme vielä kupilliset - aivan oikein, minttuteetä…
Zineb on hoitanut asioitamme jo useiden vuosien ajan, ja hän hoitaa ne erittäin hyvin. Mutta kaikkea saattaa sattua: erään kerran kun Zineb oli lomalla, lähetyksemme huolinnan hoiti toinen henkilö. Useimmiten meille löytyy nopea lento, jossa on vain yksi välilasku, mutta sillä kertaa saimme tavaramme "kiertoteitse": Zinebin sijainen varasi meille lennon Casablancasta ensin Cairoon, Egyptiin, josta jatkolento Dubaihin. Siellä koneen vaihto ja pari päivää odotusta, sen jälkeen rahtilento Tukholmaan. Nyt ne olivat siis jo aika lähellä, mutta Ruotsin ja Suomen väli tehtiin laivalla, eli taas meni pari päivää. Sen jälkeen rekkakuljetus Naantalista Vantaalle kuljetusliikkeen terminaaliin, josta viimein Varovan tullausvarastoon, ja sitten vihdoin normaali tullaus ja kuljetus Kouvolaan…
Minun täytyy vielä löytää itsellenikin paluulento Marokosta Suomeen. Yritän saada edullisen lennon ja mahdollisimman nopeasti, että ehtisin auttamaan pakettien purkamisessa ja lähettämisessä tilaajille. Sopiva lento löytyikin jo muutaman päivän päähän.
Suomessa lähetystemme huolinnan on alusta alkaen hoitanut Varova Oy, he järjestävät tullauksen, joka yleensä hoituu yhdessä päivässä, mutta jos Tullissa on ruuhkaa saattaa siihen joskus mennä 2 - 3 päivää. Kun saamme huolintaliikkeeltä ilmoituksen tullauksesta ja tavaroiden tullaus-asiakirjat, tilaamme kuorma-autokuljetuksen Kouvolaan. Joskus jotkut rahtilaatikot ovat niin suuria, että ne eivät mahdu liikkeemme ovesta sisälle, jolloin joudumme ottamaan kaikki rahtilaatikot omaan autotalliimme. Siellä avaamme ne ja viemme pahvilaatikot liikkeeseemme, jossa alkaa muutaman päivän purkutyö.
Yritämme aina etsiä laatikoista ensimmäiseksi ne tavarat, joita asiakkaat ovat jo etukäteen tilanneet, ja saada ne lähetettyä heille mahdollisimman pian. Varmuudeksi vielä tarkastamme jokaisen tavaran kuljetuksen jäljiltä, ja myös puhdistamme ne koska pakatessa syntyy aina pölyä, sen jälkeen taas pakkaamme ne uudestaan, ilmoitamme asiakkaalle että tulossa on, ja lähetämme tavarat niitä jo odottaville tilaajille.
Uudet tuotteet on myös saatava näkyville verkkokauppaan,se vie 2 - 3 viikkoa, kuvaaminen, tuotetietojen kirjoittaminen, uusien tuoteryhmien perustaminen… teemme kaiken itse joten työtä riittää, mutta onneksi sitä voi tehdä kauniissa ympäristössä marokkolaisten käsityömestareiden taidonnäytteiden keskellä: